Streptokokki B – Oireet ja raskaus – GBS-infektio

Streptokokit ovat pallonmuotoisia ketjun muodossa kasvavia mikrobeja. Monet mikrobeista esiintyvät ihmisen nielun ja suun normaalikasvustossa. Streptokokit ovat merkittäviä taudinaiheuttajia.

Streptokokki B:stä puhuttaessa se yleensä liitetään naisen raskausaikaan ja synnytykseen. Tämä johtuu siitä, että jos vastasyntynyt vauva on saanut tartunnan äidistään, hänelle voi aiheutua vakavia tulehduksia, kuten veri-, keuhko- ja aivotulehduksia. Streptokokki B:n siirtyminen vastasyntyneeseen lapseen synnytyskanavasta on kuitenkin harvinaista ja se voidaan suojata tehokkaasti synnytyksen aikaisella antibioottisuojauksella. Terveistä naisista 10-35%:lla esiintyy B-ryhmän streptokokkia emättimessään.

Streptokokki B:stä ei ole raskaana olevalle naiselle yleensä minkäänlaista haittaa. Bakteeri ei myöskään aiheuta naiselle yleensä minkäänlaisia oireita, joten sen olemassa oloa on vaikea havaita muuten kuin emättimen bakteeriviljelyn avulla. Bakteeriviljely ja emätineritenäyte otetaan, jos on olemassa uhka ennenaikaiseen synnytykseen, jos on tapahtunut lapsiveden meno ennenaikaisesti tai jos aikaisemmin synnytetyllä lapsella on todettu tulehdus, jonka on aiheuttanut B-ryhmän streptokokki.

Raskaana olevalle naiselle voi kuitenkin streptokokki B:stä johtuen syntyä raju GBS-tulehdus, joka tulee hoitaa antibioottihoidolla. Vakavan GBS-infektion seurauksena olla keskenmeno, lapsiveden meneminen tai synnytys ennenaikaisesti.

Odottavan äidin GBS-infektiota ei yleensä enää hoideta 30. raskausviikon jälkeen, eli raskausajan loppupuolella, vaan bakteerin siirtyminen vastasyntyneeseen suojataan synnytyksen aikana annetulla antibioottisuojauksella.

Vaikka raskausaikana havaittu B-streptokokin tarttuminen vauvaan on harvinaista, se on kuitenkin mahdollista ja vakava asia vastasyntyneen terveyden kannalta.

B-streptokokin aiheuttamat oireet vauvalla ilmenevät yleensä viimeistään 12 tunnin päästä synnytyksestä. Näitä oireita ovat muun muassa kuume, letargia (syvää unta muistuttava pitkäaikainen horrostila) sekä vauvan haluttomuus ottaa vastaan minkäänlaista ravintoa, esimerkiksi äidin rintamaitoa. Myöhempiä oireita, jotka voivat esiintyä lapsella vasta muutaman kuukauden kuluttua ovat yskä, kovan flunssan kaltainen tila, kuumeilu, letargia, ruokahaluttomuus ja kohtaukset, jolloin lapsi voi esimerkiksi pyöriä vuoteellaan levottomasti ja itkeä.