Dementian oireet ja hoito

Dementiaksi kutsutaan oireyhtymää, joka vaurioittaa aivoja. Dementia saattaa olla tilapäinen, etenevä tai pysyvä ja parantumaton jälkitila, joka vaikuttaa sairastuneen sosiaaliseen ja ammatilliseen toimintaan heikentävästi. Oireet saattavat olla varsinkin sairauden alussa lieviä ja yleensä varma diagnoosi dementiasta pystytään tekemään vasta kun dementia on kehittynyt pidemmälle. Vaikka dementia on mahdollista syntyä nuorellakin iällä, se kuitenkin ilmenee hyvin usein vasta vanhemmalla iällä.

Oireet lievässä dementiassa vaihtelevat paljon. Alkuvaiheen tavallisia oireita saattavat olla vainoharhaisuus, masentuneisuus ja ahdistuneisuus. Myöhemmin oireina voivat esiintyvät persoonallisuuden muuttuminen vähitellen ja uusien asioiden oppimisen vaikeus. Alttius tapaturmiin on tavallinen ongelma dementiapotilaalla. Oireet vahvistuvat sairauden edetessä ja saattaa kehittyä vakavampi dementiatila, jossa potilas ei tunnista omaisiaan, puhe on häiriintynyttä sekä koordinaatiokyky ja muisti heikkenevät oleellisesti.

Tyypillisiä dementian oireita pidemmälle kehittyneessä dementiassa ovat masennus, levottomuus ja aggressiivisuus, apatia, psykoottiset oireet, unihäiriöt ja seksuaalisen käytöksen muutokset.

Kun potilas havaitsee huomaa omien henkisten kykyjensä heikkenevän ja pelkää sairastuneensa tautiin jota ei voida parantaa, tämä asia aiheuttaa helposti masennusta eli depressiota.

Dementiaan kuuluu myös tavallisena oireena levottomuus ja aggressiivisuus, joka ilmenee potilaan kiukkuisena käytöksenä, joka voi olla vihamielistä käyttäytymistä, kiroilua ja fyysistä väkivaltaa.

Dementian myötä tunne-elämä voi latistua, joka johtaa välinpitämättömyyteen ja mielenkiinnon vähenemiseen kaikkea kohtaan.

Persoonallisuuden muutos dementiapotilaalla on joko omien persoonallisuuteen liittyvien ominaisuuksien häviämistä tai niiden korostumista. Se voi olla myös aivan uusien luonteenpiirteiden syntymistä.

Psykoottisiin oireisiin kuuluu usein aistiharhat ja harhaluulot. Nämä psykoottiset oireet voivat liittyä olemassa oleviin asioihin, eivät mihinkään yliluonnolliseen.

Dementiaan kuuluu myös unihäiriöiden lisääntyminen. Potilas voi heräillä usein ja unen määrä jää usein vähäiseksi esimerkiksi öisin. Dementiapotilas saattaa nukkua päivisin, mutta olla levottomana hereillä öisin.

Usein vanhemmalla iällä syntynyt dementia on parantumaton sairaus. Vaikka dementian taustalta voidaankin joskus löytää jokin sairaus jota voidaan hoitaa, yleensä koko dementian oireyhtymää ei voida hoitaa ja parantaa. Jo aiheutuneita vaurioita ei pystytä korjaamaan, mutta lääkityksellä ja perushoidolla dementian etenemistä voidaan hidastaa.

Hyvä perushoito on dementiapotilaan hoidossa tärkeää. Tuttu ja turvallinen ympäristö ja tutut henkilöt edesauttavat potilaan hyvinvointia. Koska tapaturma-alttius on yksi suurimmista dementiapotilaaseen kohdistuvista riskitekijöistä, tulisi ympäristön turvallisuus huomioida hyvin.