ADHD – Oireet ja hoito

Tyypilliset ADHD:n oireet ovat keskittymisen puute, yliaktiivisuus ja käytöksen impulsiivisuus. ADHD:ta voidaan hoitaa itsehoidolla ja myös lääkehoidolla.

Tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriöksi kutsutaan ADHD:ta. Lyhenne tulee englanninkielisestä termistä ”Attention Deficit Hyperactivity Disorder”. ADHD ilmenee yleensä lapsella tai nuorella (5%:lla 6-18 vuotiaista), mutta se voi jatkua myös aikuisikään saakka. Iän myötä oireet yleensä helpottavat. Yleisin syy ADHD:hen ovat perinnölliset tekijät. Myös ympäristötekijöillä on vaikutusta. Äidin tupakointi, alkoholin tai huumeiden käyttö vaikuttavat sikiöön ja lisäävät riskiä sairastua ADHD:hen varsinkin sellaisten lasten kohdalla, jotka ovat häiriöön geneettisesti alttiita.

ADHD:n oireista yleisiä ovat lapsen tai nuoren ikään sopimaton jatkuva yliaktiivisuus, tarkkaamattomuus ja käytöksen impulsiivisuus. Kun tällainen erikoinen käyttäytyminen on kestänyt vähintään puolen vuoden ajan, voidaan tila todeta häiriötilaksi ja että henkilö sairastaa ADHD:ta.

Tarkkaavaisuuden puutteesta johtuen, potilaan on vaikea keskittyä esimerkiksi tehtäviin, leikkeihin ja toisen puheen kuuntelemiseen, sekä yleensäkin erilaisten asioiden hoitamiseen kunnolla loppuun saakka. Häiriöön voi liittyä myös jatkuvaa asioiden unohtamista ja häiriintymistä asioista joiden ei pitäisi aiheuttaa minkäänlaista häiriintymistä.

Yliaktiivisuus taas näkyy esimerkiksi levottomana liikehdintänä, kävelynä tai juoksemisena, ja yleensäkin levottomuutena ja kyvyttömyytenä tehdä asioita kovinkaan kauaa aikaa rauhallisesti.

ADHD-potilaan impulsiivisuus voi taas ilmetä toisten puheen keskeyttämisenä, toisten puheen päälle puhumisena ja muina saman kaltaisina asioina.

ADHD-henkilön oireet johtavat hyvin usein esimerkiksi henkilön kiusaamiseen ja huonoon itsetuntoon. Hyvien ystävyyssuhteiden luominen voi olla vaikeaa.

On tärkeää, että lapsen tai nuoren erikoinen käyttäytyminen voidaan diagnisoida ADHD:ksi, jottei henkilön erikoista käyttäytymistä vain käsitellä muun muassa huonona ja tottelemattomana käytöksenä.

ADHD-lapsen tai -nuoren tilannetta parantaa ja itsetuntoa kohottaa tuttu ja turvallinen arki, jossa arki on rauhallinen ja suurin piirtein samaa kaavaa noudattava niin, ettei siihen liity paljon yllättäviä uusia asioita. Odottamattomat tapahtumat ja muut ärsykkeet, kuten esimerkiksi vieraat ihmiset ja heidän aiheuttama hälinä voivat lisätä potilaan oireita. Varsinkin lapsen vanhempien tulisi säilyttää aina malttinsa ja toimia joka tilanteessa rauhallisesti.

Lapsen kärsmästä ADHD:sta tulee aina kertoa myös päiväkodin tai koulun henkilökunnalle, jotta nämä osaisivat suhtautua asiallisesti lapsen käyttäytymiseen ja ymmärtäisivät mistä on kysymys. Opettajien tai päiväkodin hoitahien tulisi myös tarkkailla muiden lasten suhtautumista ADHD-lapseen.

Jos omalla lapsella esiintyy oireita ADHD:sta, kannattaa ottaa yhteyttä lastenpsykiatriin tai lääkäriin. ADHD-lasta voidaan auttaa monella eri tavalla, jotta hänen elämänsä sujuisi paremmin. Tällainen apu voi olla esimerkiksi erityisopetus koulussa. ADHD:n hoitoon voidaan käyttää myös lääkehoitoa. Lääkkeinä käytetään yleensä atomoksetiinia tai metyylifenidaattia. Muita mahdollisia lääkkeitä voivat olla masennuslääkkeet ja klonidiini.